Eilen mies jäi pojan kanssa kotiin ja minä suuntasin kaupoille etsimään epätoivoisesti jotain päällepantavaa. Hurjat kaksi tuntia olin ihan itsekseni liikenteessä ja olipa se outoa! Hirvittävä ikäväkin (ja hieman huono omatuntokin) ehti tuossa ajassa tulla. Pari juttua tarttui sentään mukaankin vaikka ei ihan kaikkea mitä toivoin löytäväni. Tärkeintä oli kuitenkin se, että löysin kastajaisiin päällepantavaa -aloinkin jo vähän huolestua kastajaisvaatteiden suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti