Hyvää äitienpäivää!

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

Kuva lainattu

White Coastin avajaisissa

Tänään oli aivan pakko suunnata Johannan sisustusliikkeen avajaisiin. White Coast olikin oikein suloinen pieni liike ja tyhjin käsinhän sieltä ei päässyt pois.

White Coast löytyy siis Tyrnävältä osoitteesta Kirkkotie 16. Suosittelen piipahtamaan jos sielläpäin sattuu pyörimään!

Tavallinen päivä

Kuvailin taas pitkästä aikaa "päivän Anttiksen kanssa". Tällä kertaa melko tavallinen ja rauhallinen mammalomapäivä.

Aamulla mies lähtee seitsemän jälkeen töihin. Herään mutta makoilen vielä hetken sängyssä kuuntelemassa vasta heränneen maha-asukin aamujumppaa. Vauva on siitä hassu, että se ei oikeastaan koskaan riehu öisin ja aamuisinkin herää vasta kun minä olen hereillä. Joskus huomaan sen havahtuvan herätyskellon ääneen.

Aamupalalle. Syödessä luen viimein uusimman Olivian jota en ole muka ehtinyt aiemmin lukamaan.

Sitten vietän hetken koneella. Blogeja ja sähköpostit.

Sitten päätän hyökätä kylpyhuoneen kimppuun -eikun siivoamaan!

Kun kylpyhuone kiiltelee puhtauttaan painun itse suihkuun.

Päälle rennosti raitaa ja farkkua. Maha alkaa olla aika mahdottoman kokoinen.

Seuraavana päivänä on tulossa vieraita joten päätän leipoa raparperipiirakan.

Keittiö on leipomisen jälkeen kaaos joten tovi menee sitä siivotessa.

Lempparivälipala: partaäijää johon sotketaanmukaan hedelmiä tai marjoja. Lisäksi vielä mantelilastuja! 

Selailen kesäkuvastoja ja nettikauppojen tarjontaa -mitään pakko saada juttuja ei kuitenkaan löydy. Lompakko kiittää.

Sitten pienen puljauksen vuoro. Olemme menossa miehen kanssa vielä myöhemmin ulos syömään joten pääsen laittautumaankin. Kotipäivinä ei nyt sentään viitsi...

Sitten vietän hyvän tovin koneella. Kirjoittelen työhuone postauksen ym.

Sitten kroppa vaatiikin jo lepa. Hetkeksi vaakatasoon sohvalle.

Mies tulee kotiin ja suuntaamme Rossoon herkuttelemaan. Otamme vähän varaslähdön äitienpäivään sillä ajatus sunnuntain ruuhkista tässä tilassa ei oikein nappaa...

Kaupan kautta kotiin. Äitienpäiväkukatkin tarttuivat samalla reissulla mukaan.

Kotiuduttua Suomen pelistä on vielä puolet pelaamatta. Mies nauliutuu television ääreen ja minä päätän sillä aikaa hoitaa kädet kuntoon.

Nykyisin perjantain "pakko katsoa" ohjelma on sydänääniä. Sattuneesta syystä muiden raskaus/synnytyskokemukset kiinnostavat.

Loppuilta sujuikin melko pitkälti sohvanpohjalla joten kuvasaastetta siitä ei enää löydy. Sellainen päivä oli täällä eilen.

Merihenkistä

Hobbyhall yllätti uutuuksillaan. Kivoja merihenkisiä juttuja jotka huolisin kyllä meillekkin!

Työhuoneen raivaus

Yksi ihan parhaista jutuista äitiyslomalla on ollut se, että pääsin viimeinkin raivaamaan työhuoneen kaikista työmatskuista. Teen töitä myös kotona joten paperia, muistilistoja ym. on yleensä koko huone täynnä. Viikolla se yleensä onkin aikamoinen kaaos ja vieraiden tullessa mielummin suljen oven. Viikonloppuisin huone saadaan jonkinlaiseen kuntoon mutta pöydät notkuvat silti paperipinoja ja muuta epämääräistä työkamaa. 

Eilen vietin sitten useamman tunnin huonetta raivoten. Hirveä pino paperia hävisi mappejen uumeniin -näitä ei vähään aikaan tarvittakkaan!

Lisäksi paljon roinaa meni roskiin ja paperia uuniin -varsinainen nuotio siitä syntyikin!

Nyt huone näyttää pitkästä aikaa siltä miltä pitääkin -ihanaa!

Vartalovoiteiden suurkuluttaja

Yksi kosmetiikkatuote jota menee hurjat määrät -vartalovoide. Ihoni on kuivuuteen taipuvainen joten voiteiden kanssa saa läträtä. Näin raskausaikana olen rasvannut ihoa entistä tarkemmin -pitääkseni raskausarvet loitolla ja muutoinkin. Kylppäristä löytyykin aika kattava kokoelma rasvoja. Ai minäkö  muka tykkäisin tuoksuvista voiteista? Hih...

Bodyshopin vartalovoit ovat suosikkejani. Raskausaikana tuo kaakaovoi on ollut ihan ehdoton lemppari!

Mama bee on pelkästään vatsanseudulle tarkoitettu. Ihana runsas ja tosi riittoisa voide!

Oriflamen rasvat ovat ihanan kevyitä ja raikkaita.

Raskaudesta

Minua pyydettiin joskus kirjoittamaan ajatuksia raskaudesta ja äitiydestä. Nyt loppuraskaudesta ajattelinkin koota joitain hajanaisia ajatuksia raskaudesta matkan varrelta.

Positiivistä testi näytti syyskuussa. Hätäisenä tein testin jo kauan ennenkuin olisi pitänyt mutta niinpä vain testiin ilmestyi viiva..hyvin hyvin himmeä sellainen kylläkin. Ensin katsoin, että testi on negatiivinen kunnnes rupesin kääntelemään testiä eri valossa. Sitä tunnetta ei kyllä voi sanoin kuvailla kun tajusin testin näyttävän plussaa! Sittenhän testejä tehtiin vielä muutaman päivän ajan..pitihän se vahvistuva viiva nähdä! Mieheni täytti juuri noihin aikoihin kolmekymmentä -sopiva syntymäpäivälahja vai mitä?

Ensialkuun sitä kävi läpi varmasti samoja tunteita kuin moni muukin nainen tuossa vaiheessa. Olenko minä oikeasti raskaana? Onko siellä joku? Entä jos kaikki ei olekkaan kunnossa tai raskaus menee kesken? Varhaisraskauden ultrassa käynti helpotti oloa -siellä se pieni sydän hakkasi.

Perheelle raskaudesta kerrottiin hyvin aikaisessa vaiheessa. Jo ennen tuota  ultraa. Äidilleni kerroimme viemällä lahjaksi "mummola" kyltin. Kavereille kerrottiin myöhemmin -siinä maagisen kahdentoista viikon rajapyykin jälkeen. Salailu tuntui hankalalta ja bileitä piti välttää kaikin keinoin.

Alkuraskaus sujui mainiosti -suuremmin en pahoinvoinnista kärsinyt. Ainoastaan ensi alun epävarmuus oli inhottavaa ja vaatteiden kanssa oli hankaluutta kiitos turvotuksen joka itseasiassa ilmestyi jo ennen plussaa. Legginseihin piti siirtyä jo plussatestin aikoihin.

Ensimmäinen "oikea" ultra oli kokemus. Oli ihmeellistä nähdä pieni ihminen riehumassa hirmuista kyytiä mahassa. Tämä teki raskaudesta huomattavasti konkreettisempaa. Alusta asti minulla oli vahva poikaolo ja viikon 20 jälkeen tehty rakenneultra varmisti tuon oloni. Pieni poikahan siellä. 

Olin ennen raskautta ihmettellyt odottavien äitien  ulkonäöstä voivottelua. Minusta raskaanaoleva nainen on aina näyttänyt kauniilta. Siksi yllätyinkin etteivät raskauden tuomat muutokset herättäneet aina pelkästään positiivisia tunteita. Suurimmaksi osaksi nautin kasvavasta mahasta ja mielelläni korostankin sitä pukeutumisessani. Kuitenkin alkuraskauden turvotus ja pienoinen mahankasvu aiheutti välillä tuskastustakin. Mitkään vaatteet eivät menneet päälle (ja mammavaatteet olivat liian isoja kuitenkin) aluksi kasvava vatsa muistutti enemmän liikakiloja. Hieman rassaavaa oli siis se vaihe kun näytin vain lihonneelta enkä rehellisesti raskaanaolevalta. Onneksi pian maha alkoi pyöristymään ja raskaus alkoi olla päällepäinkin melko selvä juttu. 

Kaikkiaan raskaus on sujunut omalta osaltani hyvin. Mitään suurempaa vaivaa en riesakseni saanut -vaikka tottahan toki raskauden myötä kaikenlaista pientä tulee mutta se kuuluu asiaan. Sairaslomallakaan minun ei tarvinnut olla vaan jaksoin loppuun asti töissä. Heti äitiyslomalle jäätyäni kyllä huomasin, että kroppa alkoi olla väsynyt. Oikeastaan ne suurimmat raskaudenvaivat alkoivat vasta äitiysloman alettua kun kroppa sai viimeinkin levätä.

Yllättävää minulle raskausajassa oli se miten luonnolliselta olotila ensihämmenyksen jälkeen tuntui. Olin ajatellut, että raskaus olisi jotenkin uusi ja outo olotila. Kuitenkin se melko alusta asti tuntui maailman luonnollisimmilta asialta ja itseasiassa olotilaa ilman raskautta on tällähetkellä todella vaikea kuvitella.

Ennen raskautta yksi pahimmista peloistani (vaikka tietenkin huoli vauvan terveydestä on suurin pelko) oli se ettei lapseen muodostuisikaan tunnesidettä samantien. Ajattelin tuolloin siis lähinnä lapsen syntymää ja sen jälkeistä aikaa. Tuo pelko osoittautui kyllä samantien turhaksi -pieni sintti valloitti sydämeni samantien ja on siitä asti ollut minulle tärkeintä koko maailmassa. Tällä hetkellä voin vain yrittää kuvitella sitä tunnetta lapsen syntymän jälkeen!

Tällä hetkellä raskauden suhteen päällimmäisenä mielessä pyörii lähestyvä synnytys. Ennen raskaaksitulemista synnytys oli ajatuksenakin suunnattoman pelottava. Raskauden myötä mieli on muuttunut. Jotenkin en osaa pelätä tai murehtia edessäolevaa. Myös synnytyksen suunnittelu tuntuu mielestäni turhalta. Uskon vakaasti siihen, että kaikki sujuu omalla painollaan tilanteen mukaan. Ajattelen myöskin, että sairaalassa on pätevä henkilökunta joka tietää kyllä miten toimia. Kova luotto minulla on myös siihen, että luonto varmasti hoitaa hommansa ja itsekkin siinä tilanteessa osaan toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Ja lopussahan odottaa suurin mahdollinen palkinto!