Maltti on valttia..tai jotain sinnepäin

Tämänaamuinen näky

K tympääntyi yksi luukku kerrallaan tyyliin ja repi koko kalenterin auki. Nauroin, että äidiltään on kärsivällisyys peritty -mullehetikaikkinyt!

Ja kun kuitenkin joku miettii niin kerrotaanko, että ei..K ei syö kalenterin sisältöä. Karkkikalenteri meillä sattuu olemaan siitä syystä, että se on blogin kautta saatu. Luukkujen availu itsessään on K:sta hauskaa -karkit saa äiti piilottaa kaappiin.

Nuori taiteilija

Yksi tämän hetken kovista hiteistä on piirtäminen ja maalaaminen. Jos ei muuten niin sitten vaikka ruualla tai maidolla pöytään. Kynät jos otat pois niin itku pääsee. Äiti toivoo, että tämä innostus säilyisi vanhempanakin. Itse en naperona muuta juuri tehnytkään..aina vaan piirtämässä...

Melkoista hässäkkää

Viikonloppu oli melko..hmm..vauhdikas. Taaperon kanssa reissaaminen ei ole mikään maailman yksinkertaisin juttu. Varsinkaan sellaisiin paikkoihin jotka eivät ole missään määrin lapsiystävällisiä. Liioittelematta puolen minuutin välein saat olla hakemassa pojan jostain kielletystä paikasta. Siihen päälle kun laitetaan "projekti poskihampaat" plus "en tykkää yhtään nukkua vieraassa paikassa" niin jopas on soppa. Ihanaa siis kun on maanantai. Mutta toki oli ihana nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä. Vaivan arvoista <3

Yritys hyvä

Välillä asukuvien ottaminen on hieman haastavaa...

Lastenhuone

Yhtä projektia varten kuvailen kotiamme huone kerrallaan. Kotikuvia on blogissa nykyään niin harvakseltaan, että joutavat nämä kuvat tännekkin. Eihän kotona mitään radikaaleja muutoksia ole tapahtunut mutta jotain pientä jokaisessa huoneessa. Aloitetaan nyt K:n huoneesta.

Järjestys on K:n huoneessa muuttunut. Sohva muutti pitkälle seinälle ja vitriinin muututtua vaatekaapiksi vaihtoi sekin paikkaa. Nyt tilaa jää enemmän leikeille. Ikävä vain, että K hoksasi juuri, että sohvalle kiipeämällä pääsee kurkkimaan ikkunasta (ja samalla repimään verhoja tankoineen alas). Siellä poika napottaa nokka ikkunassa kiinni ja huutelee "mummmiiiii!". K:sta on tullut kova mummo/mummifani ja nyt päivittäin tuntuu odottavan, että jompikumpi tulisi kylään. Kovasti K käy myös kuvitteellisia puhelinkeskusteluja mummon kanssa. Välillä on ihan sydäntäsärkevää kun toinen huutelee koko päivän mummoja...

Matkalaukku piti siirtää kaapin päälle -K kun yltää jo lipaston päälle ja on jo muutamaan kertaan meinannut tiputtaa laukun päälleen.

Mietin pitkään mitä vauvamuistoja kehystän pienten sukkien lisäksi. Lopulta kehyksiin päätyivät kastetuohukset. Viereen hyllylle pääsivät K:n omat ikonit -toinen muisto nimenannosta.

Ja kun äiti yrittää kuvata käy pikkuapuri laittamassa paikkoja uusiksi...

Värikoodi

Minulla on ollut tässä tavoite -tehdä myös K:n vaatekaapista mahdollisimman toimiva mahdollisimman vähällä. Eli siis vaatteita jotka suurimmaksi osaksi sopivat toisiinsa. Aikaisemmin K:n vaatevarasto on ollut valtaisa ja melko kirjava -eikä mikän ole oikein sopinut minkään kanssa yhteen. Ja aina juuri se alaosa on pyykissä kun siihen sopiva body olisi puhtaana. Paljon on tullut ostettua yksittäisiä vaatteia ajatuksella "tämä kun nyt on vaan niin kiva". Nyt syksyn lähestyessä siirrymme käyttämään kokoa 92 (näköjään olisi voitu siirtyä jo hetki sitten tuohon kokoon) ja siinä onkin oiva tilaisuus laittaa vaatevarasto uusiksi. Vielä projekti on hieman kesken mutta hyvällä alulla.

Eilen ulkoillessa totesin, että on tainnut äidin värikoodaus onnistua kun poika on sävysävyyn pyöränkin kanssa...

Iskän apumies

"Kyllä mä jaksan!"

Löytyy meiltä toki muutakin kuin turkoosia vaatekaapista -sattui kohdalle vain tämmöinen turkoosi päivä....

Päiväkotiin

Viime aikoina on saanut juosta kaupoilla. K:n päiväkotiin meno tarkoittaa tietenkin myös hankintoja -hirvittävästi hankintoja jos minulta kysytään! Onneksi osa oli ostettu jo valmiiksi aiemmin -kuten esim. tuo sadeasu joka löytyi keväällä hyvästä alesta. Kävisi kovasti kukkarollekkin jos ihan kaikki pitäisi hankkia kerralla.

Ja voi miten polleana poika käveli ympäri asuntoa uusi tarhareppu selässään. Välillä piti käydä peilin edessä ihastelemassa. Äitillä oli kyllä päästä itku -siinä se minun vauva kävelee reppu selässä valmiina tarhaan. Huoh...

Pihalle mars!

Täällä yritetään ottaa ilo irti näistä lämpimistä päivistä. Oma terassi on hyvä paikka viettää aikaa. K viihtyy hyvin kunhan saa vannan ulos. Yhdessä mutusteltiin mansikoita -aivan järkyttävän suuria mansikoita tänä vuonna muuten! Lasissa lillunutta sitruunaakin piti saada maistaa. Melkoiset ilmeet. Lisää piti silti saada. Kumman happamien makujen perään tuo meidän pieni mies...

Ja huomaattekos muuten miten blondi K:sta on tullut? Hassua miten väri on muuttunut kun vertaa vauvakuviin. K onkin tullut näköjään väriensä suhteen isäänsä vaikka muuten on ilmetty äitinsä. Hauska seurata millainen vesseli tuosta vielä kehittyy <3

Kesäpäiviä

Tyypilliseen tapaan minulle on iskenyt kesäpaniikki. Tai lomapaniikki. Vai miksiköhän tuota pitäisi kutsua. Heinäkuu on lopuillaan ja huomaan, että kesä on hurahtanut ohi hetkessä. Moni kiva kesäjuttu on jäänyt välistä..oikein kun eivät ole säät sallineet kaikkea sitä mikä mielestäni kuuluisi kesään. Tällä viikolla aurinkokin on näyttäytynyt ja siksipä olen yrittänyt ottaa kaiken ilon irti näistä päivistä. Eilen käytiin K:n kanssa kaksistaan hieman rannalla eväiden kanssa. Pikkaisen piti koittaa vettäkin -melko viileää oli! Vesileikkejä jatkettiin sitten kotipihalla vannassa. Voi pienen pojan riemua!

Puistossa

Lempparipaikkojani Oulussa ovat Hupisaaret ja tuolta alueelta löytyvä Ainolan puisto. Oulussa vierailevien kannattaa ehdottomasti tutustua alueeseen. Eväät vain mukaan ja retkelle! Ainolan puistosta löytyy myös mukava leikkipuisto -sattuneesta syystä juuri siellä tulee vietettyä nykyisin aikaa. Näin myös eilen.

Yökylässä

Meillä on ollut täällä vähän kummaa..K oli viime yön ensimmäistä kertaa hoidossa mummin luona. Monesti on kyselty milloin K menee yökylään mutta olemme halunneet tiukasti pitää kiinni siitä yö per ikävuosi säännöstä. Nyt sitten hieman ristiriitaisin fiiliksin hennoin pojan antaa hoitoon. Vanhemmat ottivat sillä aikaa ihan vain rennosti. Tehtiin ruokaa, aamulla nukuttiin pitkään ja syötiin aamiainen pitkän kaavan mukaan. Kivaa vaihtelua mutta nyt on jo kova ikävä pientä rakasta. Siispä nokka kohti mummolaa!

Escurial

Kuten kerroinkin vietimme hieman toisenlaisen juhannusaaton. Lähdimme tuttavaperheiden kanssa eläinpuisto Escurial:iin. Puisto sijaitsee Limingassa mutta laitan tämänkin kohteen Oulu-tunnisteen alle. Oulussa kun nämä naapurikunnat kuuluvat niin itsestäänselvästi (ainakin omata mielestäni) Oulun alueeseen. Näitä naapurikuntien kohteita joskus toivottiinkin minun esittelevän. Oulusta ajaa tuonne noin puolessa tunnissa.

Puistosta löytyi kaikenlaista katseltavaa ja tuo meidän vuosikaskin viihtyi. K:n mielestä tietenkin kaikki eläimet olivat "auvoja".

Puistossa on myös nuotiopaikkoja mikä on kiva juttu. Lapsen kanssa täytyy välillä levähtää ja haukata jotain evästä.

Ja löytyi puistosta leikkimökki pallomerineen. Se taisi olla K:n suosikki. Olenkin suunnitellut K:lle oman "pallomeren" kasaamista pieneen uima-altaaseen. Pitäisi vain jostain löytää palloja täytteeksi. Kaveri vihjasi Prismassa niitä nähneen..pitänee käydä kauppareissulla kurkkaamassa!

Hoplop

Ensi kosketus Hoploppiin otettu. Suuntasimme sinne keskiviikkona erään tutun äidin ja pienen ihanan pojan kanssa. Ja olihan pojilla hauskaa! K:n mielestä parasta oli pallomeri jossa korviaan myöten palloihin uppoaminen ei haitannut yhtään ja jossa hoettiin tohkeissaan "papapapa!". Palloista on nyt tullut tosi tärkeitä -samoin autoista. Emmekä me ole edes hankkineet K:lle autoja vaan ihan äskettäin meille rantautui pari tuttavilta. Ja siitä asti ovat autot olleet lemppareita! Nyt hoetaan "brumbrum" kun jossain edes jotain auton tapaista vilahtaa. Pitää kai myöntää, että pojat ovat poikia..

Tahdon tuonne!!!

Haluuuuun!

Ja hei! Miten liikuttava tuo ranneke pienessä kädessä onkaan? Eka ranneke..

Eipä tässä voi muuta kuin ihmetellä, että mihin se minun pieni vauvani hävisi?