Kirjoittaessani ylioppilaaksi (miltei kymmenen vuotta sitten -apua!) äitini kysyi mitä haluaisin lakkiaislahjaksi. Totesin haluavani korusettien yms. sijaan huonekalun. Vastaus aiheutti ehkä hieman hämmennystä..Ja mitä minä sitten aivan palavasti halusin? En mitään kovin käytännöllistä vaan kampauspöydän. Juuri erään tietyn.
Viime vuosina tuo pöytä on tominut lähinnä ilman peiliä tasona -milloin eteisessä ja milloin missäkin. Nyt pitkästä aikaa kasasimme pöydän kokonaisuudeksi. Uuden paikan se löysi työhuoneen syvennyksestä. Väri ei ole enää minulle mieluisin mutta menettelee valkoisessa huoneessa. Suunnitelmissa on myös pöydän käsittely. Työhuoneesta on tulossa nyt melkoinen Anttiksen valtakunta sillä vaatekaappini sijaitsee siellä myös. Alunperinhän huone oli makuuhuoneemme. Mies nauroi, että täällähän on kaikki mitä Anttis tarvitsee -tietokone, vaatekaappi ja kampauspöytä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti