Pienen lapsen vanhemmat tuppaavat monesti unohtamaan itsensä vauva-arkea pyörittäessä. Ihanaahan se vauvan kanssa olo on mutta tottahan se vanha tuttu toitotus on, että vanhempien pitäisi välillä ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaakin. Pikkuhiljaa olen oppinut ottamaan omaakin aikaa ja kyllä sitä jaksaa sen jälkeen paremmin. Ei sen oman ajan tarvitse olla kovin suurta -omaa aikaa se yksin lenkillä käyntikin on.
Mutta jos vaikka itsensä muistaakin niin entäs se parisuhde? Monestikko sitä muistaa ottaa aikaa myös sille, että ollaan vain kahdestaan? Kyllä se melko helposti jää..Meillä tehtiinkin nyt päätös siitä, että vähintään kerran kuussa vanhemmilla on "treffi-ilta".
Meillä vain ei juurikaan ole mahdollisuuksia jättää poikaa hoitoon -eikä siihen suunnatonta hinkua olekkaan. Onneksi K menee yleensä (nykyisin meillä kyllä hammaskeiju sotkee hieman yöunia) aikaisin nukkumaan ja omaakin aikaa jää sitten illasta. Yleensähän sitä tulee sitten tehtyä kotitöitä, istuttua koneella tai jumahdettua telkkarin ääreen. Nyt sitten tarkoitus on sillointällöin yksi ilta omistaa sille, että ollaan yhdessä. Tehdään ruokaa, syödään rauhassa ja juodaan lasi viiniä. Ei avata televisiota..tai jumahdeta koneen äärelle.
Ehkä me joskus päästään niille ihan oikeillekkin treffeille...
Kuulostaa tosi tutulle. Meillä on käynyt useimmiten myös niin, että vaikka ipana olisi hoidossa ollutkin, tulee sitten tehtyä kaikkia sellaisia hommia, joita on vähän vaikea tehdä ipanan kotona ollessa, kuten varaston siivousta, maalaamista, joulusiivousta yms.. Ja illat tosiaan tahtoo mennä sitten liian usein niin, että molemmat istuu läppärit sylissä... Me ollaan sinällään onnekkaita, että ipanalla on kyllä hoitajia, mutta vieläkin tuntuu vähän haikealta sitä hoitoon jättää. Edessä onkin vajaan parin viikon päästä ensimmäinen yökyläily mummolassa, ihan koemielessä. Jännittää jo nyt valmiiksi, miten äiti siitä selviää ;)
VastaaPoistaTodella hyvä idea! Ja jälleen kerran, niin ihania nuo kuvat.
VastaaPoistaMeilläkin tuli toteutettua samantyyppinen ilta silloin kun Tapani vei sähköt, hih! Mutta siitä se idea lähti, mikä sen ihanampaa kuin jutella ja viihtyä toisen seurassa, kahdestaan, kynttilänvalossa :)